torstai 29. joulukuuta 2011

Koira, toinen, kolmas, neljäs...

2004: Nella muutti taloon, puolivahingossa rakastuttiin siihen, vaikka tarkoitus ei alun perin ollut ottaa koiraa.

2007: Nella sai pentuja. Mietittiin, voitaisiinko jättää meille yksi? Mahtaako kahdessa koirassa olla kauhea homma? So what, Luna jäi meille.

2010: Luna sai pentuja. Minä olin muuttanut omilleni, ja ajateltiin, että voitaisiin jättää yksi pentu minulle. Miesväessä syntyi vastarintaa, olisi kuulemma hullua ottaa kolmas koira. Joka tapauksessa, Sofi jäi meille.

2011: Sofi tarvitsi mielestäni kaverin, ja muutenkin oli kova pentukuume. Äidiltä ja poikaystävältä sain paljon kannustusta tähän asiaan, mutta veljiltä ja isältä sain taas vastalauseita ja varoitteluja. Siitäkin huolimatta Mila muutti meille nyt syksyllä.

Koiralauma on siis kasvanut, vaikka emme ikimaailmassa muutama vuosi sitten olisi voinut kuvitellakkaan näin montaa koiraa meidän perheeseen, kun sitäkin jo mietittiin pitkään että onko kaksi koiraa liikaa :) Mutta täytyy sanoa, ettei kertaakaan ole tarvinnut katua! Eikä ole tullut poikkipuolista sanaa näin jälkeenpäin miesväeltäkään. Jokainen koira on tuonut niin paljon iloa <3

Tässä aiheeseen sopiva hauska runo,johon törmäsin (tekijä tuntematon):

Ei yksi lisää pahaa tee

Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä pöydän alla saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.

Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot on nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää.

Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset
ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostukseen,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.


Eikös ollut ihana? :)

Tänään jatkui metsässä juoksentelu. Oltiin nimittäin meidän koko lauman kanssa metsässä lenkillä:

Mila ja Sofi

Sofi, Nella ja Luna

Luna, Sofi ja Nella

Mila, Sofi ja minä

Sofi jälleen kerran uimassa, mitä siitä vaikka vesi on lähes jäässä?


Nella, Luna ja Mila

Luna

minä ja Mila

Luna, Nella, Sofi, Mila ja minä

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille koiraihmisille, 
ja muillekkin! :)

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Pentujen metsäreissu

Doddiin, nyt on tullut joulukin vietettyä, omalta osaltani ikävä kyllä suurimmaksi osaksi töissä. Aattona onneksi oli vapaata ja lauantai vietettiinkin vanhempien tykönä. Koiratkin sai muutamia lahjoja, mutta esittelen ne ehkäpä huomenissa, kun puolet lahjoista jäi Noormarkkuun ja täytyyhän ne nyt kuvatuksi saada! ;)

Nyt kirjoittelenkin sitten ihan toisesta aiheesta, kun Stella-neiti tuli meille taas tänään kylään. Tällä kertaa Stella tapasi Sofinkin, kun viime kerralla vain Mila oli kotona. Noh, Sofi oli aika nätisti, mutta oli se sen verran jännittynyt tästä uudesta tuttavuudesta joka meille kotiin hipsutteli, että hetken siinä oltuamme pääsi pieni ärähdys meidän neidiltä... Päätettiin sitten jättää Sofi sisälle siksi aikaa kun mentiin pentujen kanssa metsään vähän kävelemään.

Mila ja Stella leikki ja juoksi niin paljon, että kuvia oli vähän hankala saada. Pelkkää vauhtiraitaa koko kamera täynnä :) Oli siellä kuitenkin muutama ihan käyttökelpoinenkin otos.

Mila 4kk 1vk (31cm/5,2kg)
Stella 3kk


Metsässä oli paljon kaatuneita puita, kun nyt on pari päivää ollut niin kovaa myrskyä. Tässä Mila hyppää edellä puun yli ja Stella tulee perässä :)








Mila ja Stella


Stella, Mila
 



Mila syö oksaa


Stella, minä ja Mila

Kiva kun Mila sai taas oman ikäistä ja -kokoista leikkiseuraa! :)

Kun tultiin kotiin, Sofi oli iloisesti meitä vastassa ja sitten alkoikin taas uudet leikit! Kuvissa vilahtaa myös pari haukkujen jouluna saamaa lahjaa ;)








perjantai 23. joulukuuta 2011

Arvonnan voittaja

Arvonta sai tiensä päätökseen toissapäivänä ja voittajat on nyt selvillä. Perinteisistä paperisista arpalipukkeista nousi esiin kaksi onnekasta. Käsityöaiheisen palkinnon voitti Aana ja koira-aiheisen Mari! Onnea voittajille! Ikävä kyllä palkinnot ei ehdi perille ennen joulua, mutta kunhan saan osoitteenne sähköpostiini, niin laitan palkinnot pikimmiten tulemaan :)

Nyt hipsasen tästä vielä paketoimaan viimeiset joululahjat! :) Meno täällä blogissa jatkuu taas joulun jälkeen uudella puhdilla! :) 

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE
IHANILLE LUKIJOILLE!! <3
  
NELLA, LUNA & SOFI
SOFI & MILA


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kiirettä pitää

Nyt on ollut niin kiireistä tämä viikko töitten ja joulujuttujen kanssa että luppoaikaa ei kirjaimellisesti ole ollut yhtään! Ja vieläkin olisi hommia... koirienkin kanssa olisi paljon enemmän halunnut puuhailla, mutta aika on ollut tosi kortilla :/ Eilen onneksi päästiin käymään Sutin kanssa leikkimässä ja porukoilla Nellaa ja Lunaa moikkaamassa.

Mila täyttää tänään tasan 4 kuukautta. En ole vielä saanut otettua hyvää seisotuskuvaa, mutta josko viikonloppuna olisi aikaa :) Mila on kasvanut ihan hurjasti niissä kahdessa kuukaudessa kun se meillä on asunut.

Tässä pari kuvaa, joista hyvin näkee kasvun, vertailukohteena toimii Sofi :) Ylempi kuva on otettu Milan ekana päivänä meillä ja alempi muutama päivä sitten.


Hyviä viimeisiä joulunodotuspäiviä! :) 

ps. vika päivä osallistua arvontaan!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Muistutus arvonnasta

Muistuttelen, että vielä on muutama päivä aikaa osallistua käsityöaiheisen palkinnon ja/tai koira-aiheisen palkinnon arvontaan! :) Aikaa osallistua on siis 20.12 klo 24 asti. Arvontaan pääset tästä.


lauantai 17. joulukuuta 2011

Turkkien siistimistä

Ensin käsittelyyn pääsi Sofi. Aloitin ensin harjalla, mutta hyvin pian totesin että on otettava järeempi ase käyttöön. Eli saksilla leikkasin mahasta hiukan karvoja, koska niin oli takkuun päässyt enkä raaskinut olla ilkeä ja ruveta niitä väkisin raastamaan auki. Yleensä Sofilta ei siis harjatessa juurikaan lähde karvoja, mutta tällä kertaa niitä kertyi pieni kasa.

Mila oli vuorossa seuraavaksi. Ainuttakaan takkua ei löytynyt mutta harjasin kuitenkin, jotta Mila taas vähän tottuisi siihenkin hommaan. Hyvin se on kyllä jo tottunutkin. Lisäksi Mila on nyt alkanut tiputtelemaan pentukarvojaan, joten ehkäpä harjauksella saisi vähän niitä irtokarvoja pois. Ja melkoinen läjä ihan 5 min. harjauksella syntyikin.

huom, Mila on jo näin paljon Sofia korkeampi. Painossa Sofi sentään vielä johtaa :)


Pari päivää sitten alkoi Sofilla juoksut. Eli taas on se valeraskauskin luultavasti odotettavissa...

perjantai 16. joulukuuta 2011

Namit postiin ja kuulumiset

Edellispäivänä lähti omatekoiset joulukortit matkaan. Muutamassa osoitteessa asustaa ihmisten lisäksi myös karvaisia kavereita, joten laitoin mukaan myös heille omat joulutervehdykset. Tämä tarkoitti siis pieniä jouluisia namilahjoja.



Sofi ja Mila katsoivat minua hyvin kummasti kun laitoin namit kääreisiin. Sofin silmistä ainakin näki että sen mielestä touhuni oli todella typerää ja hävytöntä. Laittaa nyt hyvät namit pakettiin ja vielä tunkea joihinkin kirjekuoriin!!
Tokihan molemmat sai myös omat namit ettei ihan tyhjin suin jääneet :)


Eilen Milalla oli ensimmäinen pentukoulun tunti. Siellä opeteltiin katsekontaktia, istumaanmenoa ja luoksetuloa. Itse lähinnä sosiaalistamisen takia tuolla haluan Milaa käyttää. Mukavalta vaikutti ensimmäinen kerta ja hienosti Mila jaksoi keskittyä vaikka vierustoverit kiinnostivatkin hetkittäin kovasti :)

Tänään sitten Milalla oli toinen rokotus ja jälleen kerran käyttäytyi tyttö oikein mallikkaasti! :) Mila tapasi eläinlääkärissä myös hurjan ison koiran, joka oli kyllä hiukan pelottava (vaikkakin tosi kiltti)... Tuolin alle piti tulla turvaan ja pääsipä siinä pari haukahdustakin... Mila painoi punnittaessa tasan 5 kiloa, tuhti tyttö jo siis! Katsotaan josko viikonvaihteessa saisi 4kk kuvan. Niin ja eläinlääkäri huomasi myös että tytöltä oli pari hammastakin jo lähtenyt, en ollutkaan itse huomannut :) 

Eipä muuta tällä kertaa! Hyvää viikonloppua sitten vaan! :)

perjantai 9. joulukuuta 2011

Vapaapäivä (ja vähän "koirakuiskaajasta")

Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla on juttu "koirakuiskaaja" Cecar Millanista. SEY pitää hänen metodejaan epäeettisinä. Itse olen ennen paljonkin katsonut niitä jaksoja LIV-kanavalta, mutta nykyään olen alkunut ajatella, että tuon miehen opit eivät ehkä olekkaan ihan parhaasta päästä. Toki täytyy myöntää että koirat joiden kanssa Millan työskentelee, niin ovat todella hankalia tapauksia ja ehkä vaativatkin kovia otteita, koska saattavat muuten olla lopetusuhan alla. Mutta siltikin välillä tuntuu vääriltä hänen jotkut koulutusmetodinsa... Toki hän hyviä tuloksia on saanut aikaan, mutta silti; onko alistaminen se oikea tapa kouluttaa? Itse olen yrittänyt soveltaa käytäntöön lähinnä Tuire Kaimion oppeja ja omistan myös hänen kirjansa Pennun kasvatus (joka muuten vink vink on tosi hyvä ja käytännönläheinen!). Niin ja kuulemma tämä Millan on tulossa Suomeenkin "esiintymään" ensi toukokuussa (klik)...  Mitä mieltä te muut olette Cecar Milanista?

Eilen illalla oli täällä Porissa eläinten joulurauhanjulistus. Itse en kyllä ollut paikalla, mutta ihanaa kun näitäkin järjestetään, tapahtumaan oli tietenkin myös eläimillä vapaa pääsy. Näitä on muissakin kaupungeissa tulossa mm. Oulussa 18.12., Turussa 17.12. ja ties missä muualla.

Meillä on ollut aika rauhallinen aamu. Itse olen viettänyt vapaapäivää ja aamulenkin jälkeen ollaan makoiltu ja lämmitelty takkatulen ääressä. Sofi rakastaa maata takan edessä! Niin se teki myös tänään, mutta Mila yritti kovasti häiritä Sofin paistettelua:

Lopulta armahdin Sofia ja houkuttelin Milan pois sen kimpusta. Niin sai sitten Sofi nauttia rauhassa takkatulesta :)


Ja makoilu jatkui...


Pian oltiin kaikki ihan töttöröö.... ZZzzzzzzz..... Näin ne vapaapäivät sujuu sukkelaan :)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Uusi ystävä Stella

Sofi sai tänään lähtöpassin mun vanhemmille hoitoon, koska Milalle oli tulossa vieras! Meille tuli nimittäin kylään toinen sheltti-vauva (vielä vauvempi kuin Mila!) ja haluttiin nyt tutustuttaa ne ihan kahdestaan.

Kylään tuli siis reilun 9 viikon ikäinen Stella-tytteli (eli reilun kuukauden Milaa nuorempi), joka on melkein saman värinen kuin Mila. Voi että Stella oli sitten suloinen tuttavuus! Niin pieni ja pörröinen, en usko että Milakin oli joskus noin pieni :D Mila näytti ihan jättiläiseltä tämän pienen kaverin rinnalla. Tässä ensiksi yhteiskuva tytöistä:

Mila 15vk ja Stella 9vk

Vaikka Stella olikin pieni ja harmiton, niin siitäkin huolimatta Mila vähän arasti sitä. On se niin arkajalka! Stella oli paljon reippaampi :) Alla olevassa kuvassa huomaa, kuinka Mila ei ihan osannut ottaa rennosti Stellan lähempää tutustumista :P


Molemmat tytöt taisivat heti väsähtää jännittävää tilannetta, koska hetken päästä olivat jo unessa.

Kun oli nukkumiset nukuttu, niin mentiin vielä ulos paremmin tutustumaan. Siellä Milakin jo oli vähän reippaampi.


 Mila 3,5 kk


Ja muutama kuva suloisesta Stellastakin. Pikkuiselle tuli pakkasessa vähän vilu, mutta onneksi Sonia-mamma oli varautunut ihanalla neuleella ;)


 Stella, Sonia ja Mila


Mun sylissä Mila yritti vielä laittaa päätä kaulalle hiusten sekaan turvaan kun taisi se Stella sittenkin vielä vähän jänskättää ;)


Tosi kivaa kun Milalla on nyt joku samanikäinen ja -rotuinen kaveri olemassa! Loppuun vielä pentujen suloinen nenäpussauskuva <3


Kiitos siis Sonialle ja Stellalle mukavasta tapaamisesta! Me Milan kanssa tykättiin kovasti, vaikka Mila olikin vähän jänishousu ;)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...