Vuoden 2012 saavutukset ja vuoden 2013 tavoitteet

Nyt vetelee viimeisiään tämäkin vuosi, itse en kovinkaan riehakkaissa merkeissä sitä vietä, kun aamulla aikaisin täytyy töihin lähteä :/ No olenpahan kotona koiria lohduttamassa jos alkaa paukkuraketit pelottamaan! Vaikka onneksi meidän koirat eivät ihan hirveästi rakettaja pelkää, ainakin niin muistaisin viime vuodelta. Sofi tosin jo pelästyi paria paukahdusta tänään, mutta nopeasti näistä tokeni. Katsotaan miten käy kun tarvitsee iltapissalle lähteä...

No, nyt ajattelin vähän laittaa pientä tiivistelmää kuluneen vuoden touhuista. Koirien kanssa on tullut paljon uutta tehtyä:

SOFI:

- Käydyt kurssit: Rallytoko alo, Toko alkeet, Toko "yläkoulu", Toko "Kymppi". Toikoiltu siis on, vieläkään ei olla yhdissäkään kokeissa käyty eikä olla edelleenkään siihen valmiita. Vaikka koulussa on oltu niin silti on hieman hitaasti edetty näiden liikkeiden kanssa :P

- Näyttelyt: Sofi kävi kahdessa näyttelyssä saaden molemmista EH:n. Tämä oli myös meidän tavoite, jotta jalostukseen voi hyvillä mielin Sofia käyttää. Tosin tuli sitten muita mutkia matkaan tuon jalostushaaveen suhteen... Mätsäreissä tuli käytyä 9 kertaa.

Pori KV 29.7.: AVO-EH

- Terveystarkastukset: Syksyllä Sofi oli terveystarkastuksissa saaden seuraavat tulokset; sydän terve, polvet 0/0, mutta ikäväksi silmien kohdalla heräsi epäilys harmaakaihista... Tämä löikin sitten jäihin meidän kevään jalostussuunnitelmat, joka oli melkoinen isku palleaan.

Sofi eläinlääkärissä punnittavana

MILA

- Käydyt kurssit: Pentukurssi, Näyttelykurssi, Agility alkeet 1 & 2, Agility jatko -->, Hanna Löytynojan agilitykoulutus. Ollaan siis nuorenkin tytön kanssa koulussa ehditty käymään ja kivaa on ollut! Agilitysta on kehkeytynyt ihan meidän ykkösjuttu.

- Näyttelyt: 9 virallista näyttelyä (sis. pentunäyttelyt) ja 15 match showta. Mätsäreistä on ollut paljon hyötyä virallisiä näyttelyitä ajatellen. Paras sijoitus oli PUN1. Virallisista näyttelyistä mukaan tarttui yksi VSP-pentu titteli sekä 2 ERI:ä, 3 EH:ta ja 1 H. Paras sijoitus oli JUN-ERI JUK2.

Pori KV 28.7.: JUN-ERI JUK2

- Terveystarkastukset: Myös Milalle tehtiin terveystarkastukset syksyllä ja niistä tuli vain hienoja uutisia; silmät terveet, kyynärät 0/0, lonkat A/A, polvet 0/0, sydän terve! :)) Nämä oli loistavia uutisia Milan agilitya ja jalostusta ajatellen.

- Mila on kasvanut isoksi. Mitta pysähtyä viimein tänä vuonna n. 37,5 cm mikä tarkoittaa että Milasta tuli ihan kelpo medi-koira agilityyn ja näyttelyihinkin on vielä sopivan kokoinen. Isoksi kasvamiseen liittyi myös se, että Mila oppi VIHDOIN JA VIIMEIN syksyllä sisäsiistiksi JJJJJJJeS. Kyllä oli tuskaa sekin taistelu :D

MUUT:

- Saatiin kennelnimi helmikuussa ja yhdet pennutkin (Lunalle) ehdittiin sillä saamaan :)


TAVOITTEITA VUODELLE 2013:

- Milan kanssa korkataan agilitykisat (vähintään epiksiin mennään).
- Treenata paljon agilitya ja saada lisää vauhtia ja muutenkin kehittyä mahdollisimman paljon (kontaktit kuntoon mm.)
- Milan pennut ensi talvelle (tämä tavoite voi myös siirtyä vuoteen 2014).
- Milalle näyttelyiden ykkösruusuke, ehkä SA.
- Sofin kanssa ekoihin möllikisoihin meno toko:ssa, iso ehkä virallisille kisoille. ALO-liikkeet kuntoon.
- Sofin silmätarkki, josta toivotaan ja rukoillaan hyviä uutisia. Jos hyviä uutisia tulee, niin sitten syksyllä tavoitteena pennut Sofille.

Siinä nyt jotain mitä ensi vuonna tavoitella :) Sitten vielä viimeiset sanat tälle vuodelle, eli

MAHTAVAA JA MENESTYKSEKÄSTÄ 

UUTTA VUOTTA JOKAISELLE! <3

Videopläjäys agilitytreeneistä

Yli kuukausi viime postauksesta! Whoooot....? Ei olla siis piiloteltu kiven kolossa koko joulukuuta, mutta jotenkin on jäänyt kirjoittaminen (ja kuvien ottaminen) vähemmälle. Touhuttu ollaan kyllä samaan tahtiin kun ennenkin.

Joulu oli ja meni, ei siitä sen enempää. En jaksa nyt muutenkaan alkaa mennyttä kuukautta kertaamaan, nyt kun on kerrankin matskua Milan agilitytreeneistä, niin kirjoitellaanpa taas siitä aiheesta :)

Tässä parit ratapätkät jotka piirtelin joulukuun treenien jälkeen:

11.12.2012

Meni ihan hienosti, kakkosesteen jälkeen kun käänsin valssilla putkelle, niin Mila meinasi aluksi mennä selän takaa, mutta saatiin kyllä korjattua.

18.12.2012

Tämä oli vähän vaikea, Mila meni kyllä heti ekalla kaikki esteet, mutta omassa liikkumisessa ja asettumisessa oli aika paljon hakemista :) Valssia tuli harrastettua ainakin.

27.12.2012

Tämä oli ylimääräinen treeni, johon onnekseni pääsin (kiitos Sonia vinkistä!!). Aluksi mentiin radasta esteet 1-5 ja sen jälkeen 5-10. Lopuksi mentiin putkeen koko rata, ja meni niin kivasti kokonaisuudessaan etten olisi uskonutkaan :) Hyvä mieli jäi!

No sitten niitä videoita. Tämän päivän treeneissä oli äiti mukana, joten sain vähän kuvamatskuakin ensimmäistä kertaa :) Kyllä niitä pätkiä katsellessa välillä mietti että mitä ihmettä huidon ja häslään ja välillä teki mieli ravistaa itseä ja huutaa että "ryhtiä ja asennetta nainen!". Vaikka aina saan ohjaajalta palautetta suorituksen jälkeen, niin silti ei tunnu menevän tähän kaaliin aina että miten joku asia tulisi tehdä, toivottavasti näistä videoista on jotain apua minulle harjoitteluun.

Puomi: ei ihan paras pätkä meiltä, mutta menettelee.



















Hyppy + kepit:



















Hyppy + putki + takaakierto:



Sitten lyhyt radanpätkä ja kolme eri suoritusta



















toinen...



















kolmas...



















Tommosia. Kaikista pätkistä varmasti keksii parannettavaa, ja saa tonne kommenttilootaan ihan vapaasti antaa vinkkejä jos sellaisia mieleen putkahtaa. Minäkin ihan vasta opettelen koko lajia samaan tahtiin Milan kanssa :)

Apua! Mamma tunkee meidän päätä villasukkaan!

What happened? *KLICK*

En tiedä tuleeko ikinä käytettyä, mutta tulipahan tehtyä! :D

Neitien ´rajut´ leikit & Agivaikeuksia

Tytöt laittoi taas taistoleikit pystyyn tuossa päivänä eräänä, jolloin sattui myös itsellä olemaan kamera käden ulottuvilla. Tuli noita kuvia katsellessa mieleen, että mitenkäs se menikään; terrierit siis luonnehditaan usein ärhäköiksi ja sheltit lauhkeiksi kun lampaat, eikö? ...Hmmm... :)

(Antakaa anteeksi kuvien huono laatu ja tummuus, salamavalolla hämärässä huoneessa otetuista kuvista ei hyvä seuraa...)

Heh, no oikeastihan nuo kuvat ei IHAN anna oikeaa kuvaa noiden meidän kakaroiden luonteista ;) Mila on lälly kuin mikä ja Sofi melkoinen kovis, vaikka kuva antaakin ymmärtää jotain aivan muuta :)

Mila the Kalju & Sofi

"Vapaa!"

HalihaliPuspus <3

Ostin myös Milalle Back On Track -loimen agilitya ajatellen. Nuohan on älyttömän kalliita, mutta huuto.netistä löysin jälleen puoleen hintaan käyttämättömän kappaleen, joten pakkohan tilaisuus oli käyttää hyväksi :) Mila ei tosin heti ihastunut uuteen asuunsa...

"Kaikki Back on Trackin lihas-ja nivelsuojat on valmistettu funktionaalisesta kankaasta, jolla on lämpöä heijastava ominaisuus. 

Welltex-kankaaseen sulautettu keramiikka heijastaa ruumiinlämpöä takaisin infrapuna-aaltoina - energiamuoto joka lisää hyvinvointia suojan alaisella alueella. Lihakseen heijastuva lämpö vähentää lihasjännityksiä ja lisää verenkiertoa jolloin palautuminen nopeutuu."

Enemmän: www.backontrack.com

Eilen oli taas jokaviikkoiset agilityharkat. Yleensä on tosi hyvä fiilis treenien jälkeen kun meillä yleensä menee niin hienosti. Eilen kuitenkin teki vaihteeksi mieli lyödä omaa päätä seinään, kun tuntui ettei oma ohjaaminen sujunut sitten yhtään. Tokihan koirakin sitten meni miten sattuu ja varmasti oli ihan yhtä pää pyörällä kun minäkin. ONNEKSI Milalla tuota intoa riittää, joten se ei kyllästy vaikka kuinka minä möhlisin. Virtaa piisasi vaikka tietenkään en voi palkata epämääräisen suorituksen jälkeen (joka on tyhmää kun virheet johtuu usein omasta osaamattomuudesta, arghh).

Tuon pitempi ei rata tänään ollut, mutta tuntui että kaikki meni jostain syystä vikaan. Heti ensimmäisen esteen jälkeen oli valssin kanssa ongelmaa, kun Mila meinasi joka kerta juosta minun ohitseni ja kiertää takaa putkelle! Äh. Alkoi sekin sitten taas sujumaan, kun vähän kertailtiin. Mutta täytyy nyt tuota valssia treenata kotonakin. Sitten putken jälkeen kun piti mennä hypylle, niin jostain syystä Mila kiersi jatkuvasti esteen. Vaikka helpotettiin, niin silti se jostain syystä vierasti nyt tuota hyppyä :o Yleensä se on lähiaikoina hakeutunut hyvin hypyille, mutta en tiedä mikä tänään oli. Näin jälkeenpäin ajatellen varmaan minun oma mielentila vaikutta myös, jotenkin oli vaan sellainen olo ettei mikään sujunut. Toisaalta, olihan tuo meille vielä aika vaikea pätkä, ja kurssin vetäjä kyllä vakuutti että ollaan hyvin kehitytty ja ei ollut mitenkään huono treeni kuitenkaan. Itse sitä on vain niin kriittinen olevinaan! :) Päällejuoksu sujui kuitenkin hyvin, sitten kun sai vain Mila ensin hyppäämään tuon kolmannen esteen... 

Täytyykin tänään vähän treenailla kotona nyt kun vielä on takapiha vapaa lumikinoksista :)

*Koirien herkkuarvonta*

 * ARVONTA ON PÄÄTTYNYT*

Klikkaamalla meidän neitien kuvaa ja "tykkäämällä" siitä facebookin valokuvakilpailussa pääset osallistumaan alla olevan palkinnon arvontaan. Arvon kaikkien osallistujien kesken palkinnon täällä blogissani.

PALKINTO:

Kuvat M&M:n sivuilta

Osallistumisohjeet:
* Klikkaa Milan ja Sofin kuvaa postauksen lopussa
* "Tykkää" kuvaa facebookissa
* Kommentoi tähän postaukseen (ei facebookkiin) monellako arvalla osallistut
   Arpojen määrä:
     - 1 arpa: tykkäys + kommentointi tähän blogiin
     - 1 arpa: olemalla lukija blogissa
     - 1 arpa: linkittämällä arvonnan omaan blogiin

Maksimissaan kolmella arvalla voi siis osallistua. Ilmoita lunastamiesi arpojen määrä kommentissasi! Osallistumisaikaa 2.1.2013 asti.

Osallistua saa siis kaikki facebook-tunnuksen omaavat. Anonyymit; laittakaa tänne kommentoidessanne jokin nimimerkki.

Klikkaa kuvaa:

Kiitos! :)

  * ARVONTA ON PÄÄTTYNYT*

Stuudiossa

Tarkkasilmäinen huomasikin jo, että banneri on saanut hiukan uutta ilmettä. Lokakuussa oli paikallisessa barffausliikkeessä lemmikkikuvauspäivä, josta meille kertyi tällainen saldo:

Ja niinkuin signeerauksista näkyy, kuvat on ottanu Miia Häyhtiö.

Agilitykouluksessa

Olin eilen Milan kanssa Hanna Löytyonjan agilitykoulutuksessa Noormarkussa. Ryhmät oli jaettu tason mukaan, ja meidän ryhmässä olivat kaikki muutkin melko alkuvaiheessa koiransa kanssa. Ilmoitin meidät mukaan mielessä seuraavanlaiset tavoitteet:
-Mila oppisi toimimaan erilaisissa halleissa ja paikoissa (tähän asti ollaan treenattu vain yhdessä samassa hallissa)
-saataisiin mahdollisesti jotain uutta perspektiiviä harjoitteluun.

Mila jännitti heti alkuun uutta paikkaa ja vieraita vilkkaita koiria. Jännitystä kesti siihen asti kunnes otin treenivyön ja -lelut käteen ja Mila tajusi mitä ollaan tekemässä. Olin tosi iloisesti yllättynyt kun huomasin, että Mila työskentelee yhtä hienosti vieraassaki hallissa. Jokainen pääsi siis vuorollaan koiransa kanssa treenaamaan ja me oltiin ensimmäiset.

Aluksi tutustuttiiin rataan, jossa oli pari sellaista kohtaa jotka jätin suosiolla väliin, koska niitä ei oltu vielä treenattu. Ensiksi mentiin seuraavanlainen pätkä:

Takaakiertoa ollaan harjoiteltu vasta yhden kerran, joten en mennyt koko rataa putkeen vaan jätin namialustan Milalle kolmannen asteen kohdalle. Mila osasi kuitenkin aika hienosti, vaikka ensimmäisellä kerralla se vain kiersikin esteen eikä suorittanut sitä lainkaan. Kun hieman muutin omaa asettumistani ja otin Milan paremmin mukaan, niin se osasi takaakierron hyvin. Myös renkaan kohdalla Mila hyppäsi aluksi renkaan ja kehyksen välisestä tilasta, mutta korjasi toisella kerralla kun ei saanut palkkaa ekalla kerralla. Tässä radassa ei suurempaa ongelmaa sitten ollutkaan. (A ei kuulunut meidän rataan, koska Mila ei ole sitä vielä harjoitellut)

Jätettiin myös keppitreeni tuolla väliin, koska en viitsi ottaa riskiä, että se menisi jotenkin piloille, kun harjoittelu on omissa treeneissä niin hyvällä mallilla. Myös ohjaaja suositteli, ettei kannata ehkä täällä niitä nyt ottaa.

Seuraavaksi tulikin lisää takaakierron harjoittelua:

Tämä rata meni yllättävän hyvin, Mila osasi älyttömän hienosti lukea ohjaustani. Jätin Milan niin että ensimmäiselle esteelle mentiin takaakierrolla (kuvaan nähden esteen "alle"). Ei menty ihan putkeen koko rataa vaan palkkasin Milan puolessa välissä. Joka tapauksessa, tällaista kuviota ei oltu ennen menty, joten oli ihan hyvä treeni sekä minulle että Milalle.

Kokonaisuudessaan koulutuksesta jäi melko perus maku suuhun. Aika tavalliselta treeniltä tuntui, mutta en sanoisi että mitään uutta saatiin tästä. Olisin kaivannut paljon enemmän vinkkejä ja neuvoja koiran ohjaamiseen ja omaan liikkumiseen ja hyörimiseen :) yms. Myös treeniaika koirakkoa kohti oli minusta melko lyhyt. Silti olen tosi tyytyväinen että mentiin, koska Mila sai kokemusta vieraassa hallissa treenaamisesta ja tulihan tuossa vähän uutta kuviotakin treenattua.

Tyttöjen kuulumiset

Jotain hyvääkin uutista: Milan dysplasialausunnot tuli kennelliitolta maanantaina ja kyynärät 0/0 ja lonkat A/A, jeij! :) Ja polvet ja silmätkin oli terveet, joten kaikki näyttäs hienolta tällä tytsyllä. Että näkyy sitä valoa täälläkin, vaikka edelleen harmittaa himputisti Sofin tulokset.

Silti mulla on edelleen pieni toivonkipinä, olen nimittäin tutkiessani löytänyt useampia tapauksia, joissa koiralla on ensin epäilty Kataraktaa, mutta sitten seuraavassa tutkimuksessa onkin ollut terveet. Toivossa on ainakin hyvä elää, vaikka tottakai täytyy pysyä realistisena tämän suhteen. Ja sanoi se lääkäri silloin Sofin tutkimuksessa, jotain että ei sitä jalostusta vielä tässä vaiheessa täysin ole poissuljettu, kun ei ole vielä mitään todettu, mutta hitsi kun on hämärä muistikuva tuostakin lausahduksesta... JA lisäksi kuulin yhdeltä paljon pitemmän linjan westiekasvattajalta, että westeillä saattaa näyttää olevan juuri tuonlaisia muutoksia silmissä, mutta toisella tutkimuskerralla voidaan silti todeta, ettei koira olekkaan sairas. Eli nyt olen taas ihan ymmällä. Noh, elämä jatkuu ja nyt sitten alankin suunnittelemaan Milan pentuetta, joka näillä näkymin tehdään ensi syksynä.

Mila on muuten niiin kalju tätä nykyä! Karvaa on lähtenyt ja paaaljon, ihan sporttimallinen on tullut neidistä. Agilitytreeneissäkin tuli kommenttia, että onko Mila käynyt trimmissä, näyttää kuulemma ihan pennulta, hih. No en ole meidän shelttiä trimmissä käyttänyt, vaikka terrierikasvattaja olenkin :P Mutta paljon on Mila kesästä kaventunut:

Kaikki nurkat on aika lailla koiran karvoissa, joten toivoisin että tämä alkaisi jo pian loppumaan. Vaan edelleen lähtee karvaa. No eipä se silti niin kamalaa ole, onneksi en ole mikään pikkutarkka siisteyden suhteen :)

Aiemmin muuten epäilin, että Mila olisi laiha, kun se tuntuu niin pikkuruiselta tukanlähtemisen jälkeen. Eläinlääkäriltä tuli kuitenkin kommenttia, että hiukan on jo vararasvaa kertynyt! Ohhoh! Normaalipainossa kyllä kuulemma on vieläkin, mutta ei saisi enempää tulla painoa. Omasta mielestä Mila ei kyllä pätkän vertaa ole lihava, mutta tietenkään en itsekkään halua että sen paino tuosta nousee. Laihduttamaankaan en kuitenkaan ala, koska itse olen sitä mieltä, että kylkiluut tuntuu aivan hyvin. Täytyy silti olla tosi tarkka tuon painon suhteen, kun tuota agilityakin harrastetaan. Niin ja se Milan painohan oli nyt 8,2kg (korkeutta on hiukan reilu 37cm).

Sofista sen verran, että se on ollut ihanan hyvällä tuulella lähiaikoina! Sofillahan menee mieliala aivan juoksujen mukaan. Sillä on selvästi huomattavissa pientä masennusta aina juoksujen aikaan ja niiden jälkeen. Tämä on jonkinverran yleistäkin westeillä. Mutta nyt mennään iloisella mielellä ja sitä on niin mukava seurata :)

Tokon suhteen tuo masennuskausi on aina vähän rasittavaa, koska motivointi on huomattavasti vaikeampaa. Tällä hetkellä treenaaminen on muuten kivaa, mutta Sofilla on rasittava tapa merkkailla hallille... Siellä on niin niitä hajuja, että on oltava tosi tarkka siinä, että huomio pysyy minussa. Kaksi kertaa on jo sakkoakin tullut moisesta käytöksestä. Onneksi ei sen enempää ole vahinkoja käynyt, mutta kyllä se hieman hauskuutta touhusta vie.. :/

Milan motivointi on aina tosi helppoa, toisin kun tämän valkoisen itseppäisyyden... :)

Sydän syrjällään

Että voikin harmittaa tuo Sofin eilinen silmätulos.... :´(

Nyt sitä vasta tajuaa, kuinka paljon niitä kevään pentuja odotti. Olisin niin kovasti halunnut Sofilla ne pennut teettää! Vaikea edes selittää kuinka älyttömästi harmittaa... Ja kuinka moni ihanalta vaikuttava ihminen pentuja olikaan jo kysellyt! Olisin niin kovin kovin mielelläni heille pennun suonut.

Vaikka pentutoiveiden unohtaminen tuntuu niin vaikealta ettei kukaan varmaan edes ymmärrä, niin TIETENKIN ensisijaisesti miettii miten Sofin tulevaisuus tulee menemään. Vaikka on jo kuullut ja netistä lukenut monia tarinoita, että sokean koiran kanssa elämä voi rullata oikein kivasti, niin jostain syystä ei yhtään lohduta. En vain voi uskoa, jos meille niin käy, se tuntuu tällä hetkellä aika maailman lopulta ja sydän murtuu jo kun Sofille juttelee ja näkee kuinka intensiivisesti se silmiin katselee ja kuuntelee.

Tänä syksynä Sofi on ollut erikoisen iloinen ja leikkisä, lelun kanssa peuhataan päivittäin ihan kuin pentuna ja mieli on koiralla muutenkin ollut tosi korkealla. Pusujakin vaan satelee :) Aika kamalaa ajatella, ettei Sofi pysty ehkä enää hakemaan lelua ja leikkimään samalla tavalla. Alle 3v koiran ei vaan kuulu sokeutua! Sofin ihanat ärrieri-äänillä tehostetut juoksuspurtitkin jäisivät unholaan. Samaten vapaana lenkkeilyt ja itsenäisyys. Ja harrastukset. Ja mitä kaikkea muuta...

Jotenkaan ei pysty uskomaan koko asiaa. Tuntuu, että tämä on vain pahaa unta ja että edelleen odottelen vain niitä Sofin juoksuja ja tulevaa astutusta. Ajattelen vain, että joku sanoo meille viimeistään siinä puolen vuoden päästä kontrollitutkimuksessa, että oli väärä hälytys ja voidaan jatkaa suunnitelmia koiran kanssa siitä mihin nyt jäätiin.

Varmasti moni ajattelee, että mulla menee tämä vähän liikaa tunteisiin, mutta näin se vaan on ja mun koirat on mulle kaikki kaikessa. Onneksi sentään Mila sai kaikista tutkimuksista hyvät tulokset!

Mieli maassa ja suunnitelmat murskana...

Nyt ei ole lippu kyllä kovin korkealla... Tänään oli Sofin ja Milan silmätutkimukset ja Milan silmät olivat täysin terveet, ei ylimääräisiä ripsiä, ei mitään. Se on tietty hieno juttu!

Mutta meidän Sofi pikkuinen... Meillä on taustalla niin terveitä silmiä ollut, ei mitään sairauksia muutenkaan ennen todettu. Menin siis tosi hyvillä mielin tutkimuksiin, jännittäen lähinnä Milan tulosta, koska shelteillä silmäsairauksia paljon enemmän todetaan. Niin siitä kuitenkin kävi, että Sofille merkittiin epäilys Kataraktasta eli etenevästä harmaakaihista, joka voi viedä näön molemmista silmistä k o k o n a a n :( :( :(

Kevään pentue oli jo täysin suunniteltu ja mietitty, mutta nyt tuli niidenkin tie päähänsä... Sofiahan ei nyt voi enää jalostukseen käyttää. Harmittaa niin paljon etten osaa oikein kuvailla. Ja nyt tässä onkin sitten piinalliset puoli vuotta - vuosi ennen kuin voidaan mennä kontrollitutkimuksiin, jossa voidaan lopullisesti todeta sairaus. Silloin siis näkee onko se edennyt vai eikö... Voi harmin harmin harmi!!!!

Jos käykin niin, että sairaus etenee, niin millaista on sokean koiran elämä... :´(

Voi minun pientä <3

11 kysymystä ja vastausta

Sain kivan haasteen Viimahännät -blogista :) Kiitos!

Ideana on siis vastata 11 kysymykseen, jotka haasteen heittäjä on laatinut. Tämän jälkeen pitää keksiä itse uudet 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat vastaamaan niihin.

Tässä omat vastaukseni:

1. Mitä uutta harrastuslajia voisit/haluaisit kokeilla?
No nyt viimeisen vuoden aikana olen aloittanut tiiviimmin agin ja tokon ja niissä on tällä hetkellä tarpeeksi. Mutta jos aikaa olisi niin kiinnostusta riittäisi varmasti myös vaikka koiratanssiin tai paimennukseen Milan kanssa ja jonkinlaiseen jälkestykseen Sofin kanssa.

2. Onko koirasi rikkonut jotakin pentuna tai muuten, mitä?
Pentuna Sofi pureskeli myös n. 5-6 paria korkkareita (opeinpahan pitämään korkkarit kaapissa). Mila ei juurikaan mitään ole rikkonut, pilannut on kyllä mattoja ja sohvan pissatouhuillaan! Niin ja molemmat rikkoo leluja säännöllisesti, mutta eikös ne vähän ole tarkoituttukkin tuhottavaksi? :)

3. Koirasi lempivuodenaika? Entä itsesi koiraharrastukseen liittyen?
Hmmm... paha sanoa, mutta veikkaisin että kesä. Vesi on ihan pop molempien mielestä ja Sofi varsinkin rakastaa uimista ja aurinkoa. Molemmat tykkää kyllä lumestakin, mutta pakkasista ei niinkään. Ja kevättä ja syksyä ei oteta kuuloonkaan, vaikka koirat niistä tykkäisikin, mutta omistajan kannalta ne on ehdottomasti inhottavimmat vuodenajat :) Arvaisin kyllä, että Milan lemppari olisi juuri syksy tai kevät lämpötilojen puolesta... Koiraharrastuksen kannalta tietty kesä on paras aika harrastaa mitä vaan.

4. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka koirasi oppi?
Sofilla istuminen ja Milallaaaa.... öö olisko ollu "seiso" :D Milalle jätin ihan tarkoituksella istumisen opettelun myöhemmäksi.

5. Millaiselle koiriin liittyvälle luennolle haluaisit osallistua?
Barffausluento tällä hetkellä kiinnostaisi. Olin sellaiselle jo ilmoittautunut, mutta ikävä kyllä en päässytkään paikalle :/ Ja koiran harrastamiseen ja koulutukseen liittyvät luennot kiinnostaa myös aina. Ja kasvattajaluento... Eli vaikka millaiselle! :)

6. Hyväksi koettu ulkoilureitti koirien kanssa?
Syrjäiset metsät, jossa saa pitää koiraa vapaana ilman että pelkää jonkun tulevan valittamaan tai lähettämään murhaavia katseita :) Ja Porin koirapolku on myös ihan jees.

7. Onko koirallasi selkeää "parasta koirakaveria" perheen ulkopuolella?
No jos ei vanhempien koiria lasketa, niin sanoisin että Stella ja Sulo on meidän bestikset! :) Sofi on vähän kotiinpäin menevä ja tykkää vain kaikkein tutuimmista koirista. Ja Mila taas on niin lälly että se pelkää kaikkia!

8. Syökö koirasi luita, millaisia?
Syöhän nuo, yleensä nahkaluita lojuu ympäri kämppää ja niitä nakerrellaan päivittäin. Joskus ostelen sitten erilaisia oikeita herkkuluitakin. 

9. Puhdistatko koirasi hampaat? Miksi tai miksi et?
Joskus ostin noille oikeen hammasharjat ja tahnaa, mutta ei se oikeen sujunut, joten luovutin. Meidän hampaita hoidetaan tällä hetkellä siis syömällä paljon luita ja sekoittamalla ruuan joukkoon sellaista plakkia poistavaa jutskua :)

10. Monta koiraa haluaisit omistaa?
No joskus ajattelin että kaksi on maksimi, mutta kyllä olen aika paljon sillä kantilla, että kolme koiraa meillä vielä joskus tepastelee... :) Haluaisin kyllä vaikka neljäkin, mutta jossain vaiheessa täytyy ottaa ehkä järki käteen, en usko että tulisin toimeen neljän kanssa.

11. Saako koirasi synttäri/joululahjan?
No tottahan toki! Tai no, synttärilahjoja en kyllä ole tainnut ostella, mutta jouluisin kyllä saavat lahjoja :) Synttäreilläkin kyllä yleensä jotain spesiaaliherkkuja saavat.


Kysymykset seuraaville bloggaajille:

1. Mikä on koiranomistamisessa parasta?
2. Kukaan ei ole täydellinen. Mitä muuttaisit koirassasi jos voisit?
3. Mitä kautta olet "löytänyt" oman rotusi? Mikä on hyvää/huonoa omassa rodussasi?
4. Jos pitäisi valita joku muu rotu kuin nykyinen, niin mikäli se olisi ja miksi?
5. Rajoittaako koira mielestäsi paljon elämääsi?
6. Mikä on koirasi lempipuuhaa?
7. Pelkääkö koirasi jotain?
8. Onko sinulla jonkinlaista tavoitetta/haavetta, jonka toivoisit koirasi kanssa saavuttavasi?
9. Onko jotain asiaa, jota koirasi ei vain ole oppinut, vaikka olet yrittänyt opettaa?
10. Oletko materialisti koirasi suhteen? Eli ostatko koirallesi paljon asioita ns. turhaan?
11. Mikä paras puolesi koirankouluttajana? Entä huonoin?

Tuossapa noita! Haastan seuraavat kymmenen blogia:
Sulon ja Stellan elämää
Kaikki elämäni koirat
Helmin & Venlan blogi
Tassunjälkiä sydämessä
Lunan elämää
Siru-neidin seikkailut
Cardiwe's sheltit
Neiti Vee ja tassunjäljet
Myrskyn ja Tuiskun pihapiiri 
Ticon ja Didin vauhdissa

Loppuun vielä kuva johon törmäsin ja josta tuli heti Sofi mieleen :)

kuva

Koirat terveystarkastuksessa

Eilen vihdoinkin päästiin koirien kanssa eläinlääkäriin terveystarkastuksiin. Pitkään olenkin jo jännittänyt näitä, koska ne pitkälti määräävät meidän koirien tulevaisuudensuunnitelmat. Sofin kohdalla jalostukseen käytön ja Milan kohdalla sekä agilityn harrastamisen ja myös jalostukseen käytön.

Oltiin Kankaanpäässä Kari Ventelän vastaanotolla ja Sofilta tutkittiin polvet ja sydän ja Milalta näiden lisäksi kuvattiin vielä lonkat ja kyynärät. Silmiä ei täällä pystynyt tutkimaan, joten niitä joudutaan jännäämään vielä pari viikkoa, kunnes Porissa on joukkotutkimus, johon ollaan ilmoittauduttu.

Koirat punnittiin heti alkuun ja Sofi oli hoikemmassa kunnossa kun ajattelin, eli painoa oli 8,55kg. Mila taas inan painavampi kun arvasin, eli tasan 8kg. Sofi siis hiukan painavampi kun korkeampi "pikkusiskonsa", mutta silti Sofi kyllä tuntuu nostettaessa vieläkin paljon painavammalta kun on sellainen jöötikkä <3

 Sofi 8,55kg

Niin, Sofi pääsi ensin tutkittavaksi lääkärin pöydälle ja neitihän jännitti aikas paljon! Tosi nätisti oli pöydällä, ei mitään vastarintaa lääkäriä kohtaan, ainoastaan halusi minun syliin turvaan. Kun lääkäri teki niinkin pelottavaa toimenpidettä kun sydämen kuuntelu stetareilla, tärisi Sofi kun haavanlehti! Pieni oli ihan paniikissa, vaikka ei kumpikaan toimenpide ollut kivulias. No terveen paperit saatiin eli Sofilla polvet 0/0 ja sydämessä ei sivuääniä :) :) Kevään pennut on siis askeleen lähempänä toteutumista :)

Milalla oli tutkimuksia vähän enemmän ja ensin tehtiin nämä iisimmät, eli samat kun Sofille. Milan polvet olivat myöskin 0/0 ja sydän ok :) Seuraavaksi Milalle laitettiin rauhoittavaa lääkettä suoneen, ja tämän koiruus kesti tosi hienosti. Pidin Milasta hyvin kiinni siltä varalta, että se pelästyy piikkiä, mutta yllätyksekseni se ei näyttänyt huomaavan ollenkaan. Hieno juttu :) No ei mennyt kun 10 sekuntia ja Mila kuukahti pöydälle minun käsivarsieni kautta. Lääkäri sitten kantoi Milan röntgen-huoneeseen ja me saatiin odotella käytävässä puolisen tuntia. 

Sofista odottelu oli tylsää....

Vihdoin Mila kannettiin käytävälle ja asetettiin patjan päälle makaamaan. Sofi oli ihan ihmeissään, kun ikiliikkuja-Mila sillä tavalla makasi liikkumatta.

Sofi: "Päästä, päästä, päästä mut kattomaan Milaa!"

Mila lääketokkurassa

Lääkäri kutsui minut sitten sisään kuulemaan tuloksia, ja tässä vaiheessa jännitti aika kovasti. Milan kuvat olivat siinä valoseinällä ja lääkäri selosti minulle mitä niissä näkyi. "Tuomio" oli, että terveet jalat on neidillä! :) Siis Milalla kyynärät 0/0 ja lonkat B/A. Tämä oli siis vain alustava tulos, kuvat lähettiin vielä kennelliiton lääkärille katsottavaksi, ja sieltä ne tulee joko samana tai erilaisena takaisin. Toivon kovasti, että joko A:na tai B:na tulisi lonkat takaisin, ja että kyynärät pysyvät tuollaisina! Nyt ei auta muu kuin odotella...

Mila oli koko loppupäivän ihan tokkurainen. Muutamaan tuntiin ei jalatkaan oikein meinanneet kantaa ja ulkonakin neiti vain lysähti lumihankeen. Eipä siinä sitten muuta tehty kuin lepäilty :)

 

Nella, Mila, Luna ja Sofi

Vilukin siinä tuli makaillessa... <3

Seinäjoki KV ja koirien lumileikit

Eilen oli tämän vuoden viimeinen näyttely, joka meinasi sekin jäädä väliin. Piti ensin jättää menemättä, koska tuo Milan turkki on nyt semmoinen kun on, mutta päätettiin lähteä sitten kuitenkin kun on kerran maksettu. 

Mila arasteli isoa hälisevää hallia aika kovasti, mutta esiintyi ihan kivasti. Juoksuosuus ei mennyt mitenkään parhaiten, jotenkin laimeasti se liikkui kyllä. Joka tapauksessa EH sieltä tuli, johon pitäisi kai olla ihan tyytyväinen. ERI tosin oli tavoitteena, jotta olisi sen ykkösruusukkeen vielä tänä vuonna saanut, mutta taisi olla liian suuri tavoite tuolla tukalla. Onneksi ei sentään H:ta tullut :) Toiveissa on, että Milan värikin tuosta vähän parantuisi turkinvaihdon myötä.

 Tuomarina oli suomalainen Pirjo Aaltonen, joka arvosteli Milan seuraavasti:

"Sopusuhtaisesti rakentunut. Vielä hieman kapean yleisvaikutelman antava, jolla väri saa puhdistua. Hyvät päänlinjat. Reippaasti taittuvat korvat. Hyvä runko. Hyvät käpälät. Hyvin kannettu häntä. Saisi liikkua pidemmällä askeleella sivusta." JUN-EH

 Mila ja naapuri-merle

Kehän jälkeen Mila halusi olla vain kopassa, ilmoittaen samalla että typerää tämmöinen touhu ja lähdetään jo kotiin :) Eipä me sitten kauaa viivyteltykkään tuolla tungoksessa. Mila pääsi vielä ennen lähtöä moikkaaman kasvattajaansa ja Dina-äitiä.

Pissatauko kotimatkalla 

Kotona oli riemukas vastaanotto, kun muut koirat olivat siellä meitä odotelleet. Mila ja Sofi laittoivat melkoiset lumileikit heti pystyyn. Leikkiminen etenee sillä kaavalla, että Sofi työntää jatkuvasti päätään lumeen ja Mila pyörii siinä ympärillä ja yrittää saada Sofia juoksemaan sen kanssa :)

Musiikki Baseballs - Umbrella

 

Nellan pentu Veetikin tuli meitä moikkaamaan:

  Veeti 3,5v

 Milakin uskaltautui varovasti mennä moikkaamaan Veetiä

  Veeti ja Sofi

 Veeti

 Sofi ja minä

Sofi ja Minä

Loppuun vielä itselle muistutukseksi, että koirat sai tänään matolääkityksen. Tällä kertaa käytettiin Apteekkarin suosittelemaa Dolpac vet matolääkettä, joka kuulemma on tehokkain valmiste tällä hetkellä ja vapautunut juuri reseptilääkkeistä. Apteekkari myös kertoi, että nykyään suositellaan matolääkityksen antoa koirille kolme kertaa vuodessa, kun tähän asti on suositeltu kahdesti vuodessa.