Eilen illalla sattui asia, jota olen vähän väliä ennakkoon pelännyt Milan kanssa keppileikkejä leikkiessä. Tämä koira kun syöksyy aina niin kovaa vauhtia kepin kimppuun ja välillä olen miettinyt, että jotain voisi vaikka sattua. Eilen tosiaan Mila juoksi tavalliseen tapaan kepin perään, joka jäi tällä kertaa ikävästi maahan pystyyn. Kuulin kamalan kiljahduksen ja heti seuraavaksi huomasin, että keppi sojottaa rimpuilevan koiran kurkusta ulos.
Siinä sitten salamana tartuin Milaan ja yritin nyppäistä keppiä pois. Ei lähtenyt ensimmäisellä köykäisellä vetäisyllä, mutta seuraavalla vetämällä lähti. Tottakai oli pieni riski lähteä itse keppiä poistamaan, koska sehän olisi voinut osua vaikka valtimoon tai mihin vain, mutta en sitä nyt voinut jättää kaulaankaan sojottamaan kun näytti estävän koiraa hengittämästäkin.
Ensimmäinen ajatus oli, että keppi oli mennyt kurkusta sisään ja tehnyt pienen haavan sinne. Verta ei tullut paljon, eikä koira valittanut yhtään kun keppi oli irti. Ajattelin siis, että oltiin säästytty pelkällä isolla säikähdyksellä. Seurailin koiraa, miettien pitäisikö yötä vasten käydä päivystävällä. Koira kuitenkin oli niin rauhallinen (vaikkakin hyvin vaisu), enkä heti soittanut.
Parin tunnin päästä, kun kello alkoi lähestyä puolta yötä, niin huomasin, että Mila alkoi olla entistä vaisumpi ja sen suusta tuli verensekaista limaa. Yritin katsoa suuhun, vaikka se oli hankalaa koiran pistäessä vastaan. Kurkussa en kuitenkaan nähnyt mitään haavaa. Soitin eläinlääkärille, joka antoi meille ajan aamuun ja kehoitti odottamaan yön yli.
Odottelimme vielä tunnin verran, mutta nukkumisesta ei tullut mitään, koska Mila ei mennyt kunnolla maaten ja se alkoi värisemäänkin ja hakeutui lähelleni. Soitin uudelleen päivystykseen ja sanoin tulevani mielelläni heti. Sieltä sanottiin, että voin tuoda koiran, mutta se jää sinne sitten yöksi, mutta siellä ei olisi ketään hoitajaa sitä tarkkailemassa. Tässä vaiheessa pääsi jo itkukin, kun tuntui kamalalta jättää kipeä koira heräämään nukutuksesta vieraassa paikassa aivan yksin. Hetken mietittäni päätin kuitenkin, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä sinne.
Lähdin yöllä ajamaan päivystykseen ja paikan päälle saapuessani lääkäri sanoi heti, että voin lähteä kotiin ja hakea koiran seuraavana päivänä klo 11.30. Itku tuli taas kun kipeä Mila jäi vieraitten käsiin ja itse kaasutin autolla kotiin. Huonosti nukutun yön jälkeen en meinannut millään jaksaa odottaa määrättyyn aikaan asti, ja hakiessani Milaa minua vastassa olikin melkoisen pökkeröisen oloinen koiruus. Mila nojautui heti minuun kiinni ja oli selkeästi huojentunut kun tulin takaisin <3 Pikkuinen oli kokenut niin kovia :´(
Lääkäri sanoi, että keppi oli tehnyt 10cm syvän pistohaavan Milan kielen alle! Saatiin antibioottikuuri (jo neljäs tänä keväänä! Meillä tätä tuuria on ollut...) sekä kipulääkekuuri. Lisäksi viikkoon ei saa syödä kiinteää ruokaa. Onneksi sentään ei ollut mennyt mitään pahempaa rikki samalla, esim. nielua, ruokatorvea tai henkitorvea. Juuri kuulin, että samantapaisesti on koiria kuollut. Lääkärinkin mukaan tämä on melko yleinen tapaturma koirilla. Älkää siis heitelkö koirille keppejä! Meillä ainakin loppui tähän, ja jatkossa heitellään vain turvallisia leluja.
Kipulääkkeet on onneksi tehonnut, ja neiti ei enää vaikuta kipeältä. Toivon totisesti, että tämä paranee nopeasti <3 Tuleva viikko taas lomaillaan harrastuksista.
