Ei hyvää, jos ei huonoakin - vai miten se sanonta meni? Mun omat ajatukset ärsyttää mua nyt niin, että purkaudun:
Tulin juuri kotiin meidän kotiagikisoista, vähän ristiriitaisin tuntein. Oli ihanat kisat, ja oli ehdottomasti mukavampaa olla kotikisoissa lähellä ja tuttujen ihmisten ympäröimänä. Etukäteen jännitin meidän kompastuskiviä, eli keinua ja rimoja.
Hyppäriltä tuli 15 virhepistettä, agiradoilta 10 ja HYL. Keinut toimi molemmilla agiradoilla kuin unelma (jes! <3), mutta virhepisteet tuli tällä kertaa kepeiltä (molemmilla radoilla) sekä rimoista. Myös yhdestä putkesta tuli vitonen.
Oikeastaan ei jäänyt kovin huono fiilis edes. Radat ei olleet huonoja, mutta omassa pääkopassa tuntuu olevan jokin vinksallaan. Esim. viimeisellä agiradalla, ensimmäinen puolisko meni aivan loistavasti, mutta kun kepit meni ihmeen sähläämiseksi, niin jotenkin luovutin koko loppuradan suhteen ja se meni niin penkin alle ettei ole koskaan mennyt. Tuntui jälkikäteen epäreilulta Milaa kohtaan, kun ohjasin koko loppuradan kuin veltto makarooni. Kaikki radat oli kivoja ja me aivan varmasti oltaisiin ne pystytty menemään, mutta samat jutut jotka treeneissä toimii, ei tunnu toimivan kisoissa.
Kisajännitys vaivaa minua kyllä kovasti. Tai jotenkaan en osaa keskittyä. Pää lyö lähes aina tyhjää juuri ennen rataa ja sen aikana. Olen ihan oikeasti yrittänyt olla optimistinen ja ajatella, että kyllä tämä tästä ja että kyllä me vielä tullaan pärjäämään (ja uskon niin edelleen). Mutta valehtelen, jos sanon ettei tämä meidän huono kisamenestys harmita. Mila on ihan superkoira ja tiedän että se osaa ja tiedän että minäkin osaan, mutta jotenkin joku aina menee pieleen kisoissa. Ja minulla tosiaan ei ole yhtään mikään kiire esim. kakkosluokkaan, mutta toivoisin vain onnistumisia kisaradoillekin. Jos lähes jokaisen radan jälkeen on epäonnistunut olo, niin kyllä se syö mielialaa.
Rakastan kuitenkin tätä lajia edelleen ja treenaaminen Milan kanssa on aina kivaa! Kisat on kuitenkin alkaneet jollain tapaa ahdistamaan. On jo etukäteen sellainen olo, että ei me tänään varmaan pärjätä. Ehkä kuitenkin olen sellainen perus pessimisti - eli kannattaa valmistautua pahimpaan, ettei sitten pety niin kovasti. Toisaalta itseni tuntien, mikäli odottaisin aina täydellistä rataa, niin harmittaisi triplasti enemmän epäonnistuminen.
Ratojen jälkeen sain onneksi kuulla myös kannustavia sanoja, kiitos niistä teille joiden suusta niitä tuli! :) Luovuttamassa ei missään nimessä olla, katsellaan uusia kisoja taas tässä jossain kohtaa.
Paras fiilis tänään jäi Milasta, olen niin niin tyytyväinen tähän koiraan kaikin puolin <3 Oman pääkopan voisin vaihtaa kylläkin... ;P
T. Pessimisti-Eeva (yritän kyllä ryhdistäytyä tässä ajan kanssa... !)
Tässä tämän päivän radat järjestyksessä hyppäri, agirata, agirata:
Ja nolona esitän myös viimeisen radan: ootteko ikinä nähneet yhtä ponnetonta "ohjausta" kun mulla keppien jälkeen, ei saamari tossa olis jonkun pitänyt kolauttaa mua klapilla päähän!
Eipä tässä muuta kuin nokka kohti uusia pettymyksiä...
... No ei vaineskaan! ;)
***
//muoks: Kiitos Sonia puhelinkannustuksesta! ;D Tosiaan, positiivistakin tästä päivästä löytyi tosi kovasti! Keinut !!! Olen niistä niin onnellinen :) Ja Milan eteneminen ja radan lukeminen muutenkin, ja kontaktit (yhtä A:ta lukuunottamatta) ja kisapäivä oli oikeasti tosi mukava :)
Älä lannistu! Tiiän niiiin mistä puhut, koska mulla oli sama tunne vielä viikko sitten. Se onnistuminen vaatii just sitä et oma pääkoppa on kunnossa, ja sitä ettei mieti vaan niitä tuloksia. Itellä meni koko homma just siihen tulosajatteluun, niin sitten oli fiiliskin sen mukanen kun ei onnistu.
VastaaPoistaEttä ei muutakuin kisoja alle ja treenailua. Jännittäminen on ihan perseestä, kuten sulle sanoinkin niin oon kans kova jännittäjä ni tiän et joskus menee sen takia sähläilyksi. Sulla on upea kisakaveri, varmasti vielä tuutte menestyyn! Ja onhan teillä ollut hienoja ratoja, muistelen esim. sitä teidän Kauhajoen hyppäriä joka oli upeeta suoritusta alusta loppuun. ;)
Kiitos, pääkoppa tosiaan pitäisi saada kuntoon :) Mulla ei edes ole mikään kiire kakkosiin, mutta olisi kiva pystyä silti samantasoisiin suorituksiin kisoissa kun treeneissä. Mutta joo, ei tässä missään pohjamudissa ryvetä, nokka on jo kohti uusia kisoja :)
PoistaJepjep, suunta vaan ylöspäin ja mieli positiiviseksi! :) Samaa minäkin yritän hokea kun peruspessimismi pukkaa päälle.. :D
PoistaTsemppiä tuleviin kisoihin. Kyllä se siitä... Omalla kohdalla auttoi tokon parissa mielikuvaharjoitukset ja tavoitteiden kirjaaminen ylös. Ennen kisoja käytin pieniä hetkiä päivässä siiheen, että mietin miten haluan itse käyttäytyä kisoissa ja mitä haluan omalla käytökselläni viestittää koiralle. Tavoitteina listasin jotain käytännöntavoitteita esim. koira keskittyy koko ajan minuun, pysyn itse tsemppaavana vaikka koira tekisi mitä tai olemme molemmat rentoja, mutta tarkkoja tms. Kun näitä viikon teki niin se aiheutti muutoksen pakosti jo omassa fiiliksessä ja kaippa se fiilis tarttui sitten koiraankin, koska nimenomaisista kokeista tuli meidän eka ykköstulos. Itse suhtauduin tähän aluksi hieman epäilevästi, mutta eihän sitä kokeilemalla mitään häviäkkään... Onnea tuleviin koitoksiin!:)
VastaaPoistaJuu niinhän sitä sanotaan, että positiivinen ajattelu auttaa. Siihen pitää siis jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Ja kaipa sitä kisaamalla vaan oppii kisaamaan :) Kiitos kommentistasi!
Poista